Euroopassa on 30-vuotisen sodan jälkeen tapahtunut merkittävää maallistumista. Tämä on johtanut yhteiskunnalliseen vapautumiseen ja ihmisoikeuksien kehittymiseen. 30-vuotinen sota oli se sota, jossa katoliset ja protestantit tappoivat toisiaan keskisessä Euroopassa juuri tuon 30 vuoden ajan. Sodan seurauksena kummankin uskonnon valta ja ote yhteiskunnista heikkeni, eikä niillä ollut mahdollista pitää alaisiaan kurissa ja herran nuhteessa samalla tavalla, kuin ennen sotaa.

Uskontojen vallan heikkeneminen mahdollisti valistuksen ja mm. Ranskan vallankumouksen. Ranskan vallankumouksessa yksi keskeinen saavutus oli ensimmäinen ihmis- ja kansalaisoikeuksien julistus. Tämä on nykyisten julistusten ja lainsäädännön pohjana.

Euroopan suotuisaa maallistumiskehitystä ovat auttaneet myös muut tekijät, kuten teollistuminen ja kaupungistuminen. Mutta voidaan rehellisesti sanoa, että 30-vuotinen sota oli se epäjatkuvuuskohta, joka leikkasi uskonnoilta sen verran valtaa, että sitä ympäröivä yhteiskunta saattoi hengittää vähän vapaammin ja rimpuilla irti uskonnon ikeestä.

Uskonnoilla on viheliäinen tapa sortaa tiettyjä ihmisryhmiä. Näistä aina sorrettuja ryhmiä ovat naiset, lapset, seksuaalivähemmistöt ja uskonnottomat. Kun uskonnon valta yhteiskunnassa heikkeni, oli näiden ryhmien mahdollista parantaa asemiaan ja päästä pois alistetusta asemasta.

Uskontojen maallistumisen toinen merkittävä etu on se, että maallistuneen uskonnon kannattajat eivät ota uskontoaan niin äärimmäisen vakavasti, ja eivät tämän takia ole niin halukkaita tappamaan eri mieltä olevia.

Mutta onko samanlainen positiivinen maallistumiskehitys mahdollista islamilaisessa maailmassa? Monien kommentaattorien mielestä islamilaisessa maailmassa on nyt menossa heidän 30-vuotinen sotansa. Islamilaisen maailman kriisiytyminen alkoi lopullisesti, kun Ottomaanien valtakunta hajosi ensimmäisen maailmansodan pyörteissä. Tämä jälkeen Lähi-Itä on ollut täynnä diktatuuria, vallankumouksia, terrorismia ja sotia.

Vaikka tilanne Lähi-Idässä näyttää täydellisen kaoottiselta, niin olen havaitsevinani pieniä, mutta erittäin tärkeitä valonpilkahduksia. Yksi keskeinen syy, miksi Eurooppa onnistui murtamaan uskonnon ylivallan oli valistusajattelijat. He kritisoivat ja pilkkasivat kristinuskoa ja näin tulivat osoitteeksi, että tälläkään keisarilla ei ole vaatteita. Kun joku valtarakenne joutuu kritiikin ja pilkan kohteeksi, niin se automaattisesti menettää valtaa ja muutkin uskaltavat hyökätä sitä vastaan.

Lähi-Idän alueelta on noussut monia äänekkäitä ja viisaita ihmisiä. He ovat joko ex-muslimeja tai muuten maallistuneita, siltä alueelta tulleita tai edelleen alueella eläviä ihmisiä. Tunnetuin näistä ajattelijoista on Ayaan Hirsi Ali. Muina merkittävinä toimijoina voidaan mainita Faisal Saeed al Mutar, Sarah Haider ja Hamed Abdel-Samad. Näitä ihmisiä kannattaa seurata, koska heissä toivottavasti lepää lähi-idän uusi ja parempi tulevaisuus. Erittäin suurella ilolla olen huomannut, että naiset ovat erittäin aktiivisia tässä uudessa nousussa.

Olisi erittäin tärkeää, että me vapaa-ajattelijat, uskonnottomat ja rationalistit pystyisimme auttamaan ja kannustamaan näitä ihmisiä. Näiden ajattelijoiden ei ole mitenkään helppo toimia, koska heitä painostavat äärimuslimit ja myös länsimaissa on ihmisiä, jotka haluavat, että islamia ei arvostella.