Julkaistu Aamulehti lukijalta 14.1.2015 Kauhistuttavan terroristi-iskun jälkeen ihmiset Ranskassa ja ympäri maailman alkoivat levittää viestiä je suis Charlie, eli suomeksi minä olen Charlie. Tällä viestillä haluttiin kertoa, että terrorismi ei saa tukahduttaa yhteiskunnallista keskustelua, jossa uskontoa käsitellään välillä varsin rajustikin. Ranska on ollut maallistunut maa jo yli vuosisadan. Tämä Laicite-käsite tarkoittaa sitä, että Ranskan valtio on puolueeton suhteessa uskontoihin ja muihin vakaumuksiin, samoin Ranska kohtelee kaikkia vakaumuksia yhdenvertaisesti. Laiciteen ansiosta Ranskassa uskonnolla ei ole niin paljon valtaa, kuin monissa muissa Euroopan maissa. Tämän takia Ranskassa poliittinen satiiri on huomattavasti rajumpaa kuin Suomessa. Suomessa uskonnon asema on hyvin erilainen kuin Ranskassa. Suomessa rikoslaista löytyy edelleen uskonrauhapykälä, joka pahaenteisesti alkaa ”Joka julkisesti pilkkaa Jumalaa”. Ilmeisesti lainsäätäjä on kirjoittamalla jumalan isolla tarkoittanut juuri kristinuskon Jumalan pilkkaamista. Tässä kristinuskolle annetaan sellainen etuoikeus, joista muut vakaumukset, aatteet, ideologiat ja poliittiset mielipiteet saavat vain haaveilla. Miksi uskonnolle on annettu Suomen rikoslaissa tällainen pilkkaamiskielto? Miksi yleensäkään nähdään, että uskonnoissa olisi jotain erityisen suojeltavaa tai erityistä. Uskonto nyt kuitenkin on ihmisten kehittämä ja ideoima aatejärjestelmä. Tietenkin joidenkin ihmisten mielestä uskonnoissa on jotakin yliluonnollista ja ihmistä suurempaa, mutta ei ole valtioiden ja yhteiskunnan asia hyväksyä näiden ihmisten väittämää. Kun Suomen valtio pitää lakikirjassaan Jumalanpilkkalakia ja vaikkapa kirkkolakia, eli evankelis-luterilaisen kirkon sääntöjä, niin se nostaa uskonnon erityisasemaan valtion kannalta. Tämän erityisaseman ansiosta uskolliset johtajat ja uskontojen kannattajat saavat merkittävän vallan päättää, miten uskonnoista saa Suomessa keskustella. Nostamalla uskonnon erityisasemaan lainsäädännössä valtio tunnustaa uskontojen vallan suhteessa valtioon ja valtio menettää puolueettomuuden. Sallimalla uskonnolle erityisaseman valtio tulee sortaneeksi muiden vakaumusten kannattajia, kuten uskonnottomia. Uskonto on joillekin ihmisille erittäin tärkeää, mutta uskonnon korottaminen Suomessa lainsäädännössä näin merkittävään asemaan vääristää uskonnon merkitystä. Uskonto tulee ymmärtää samanlaiseksi ideologiaksi, kuin mikä tahansa poliittinen mielipide tai muu aate. Meidän on vain hyväksyttävä se tosiasia, että uskonto ei ole yhtään sen arvokkaampi tai parempi tapa hahmottaa maailmaa, kuin muut aatteet, kuten humanismi. Uskonnon erityisyyden korostaminen vaikeuttaa mm. islamistiradikalismin kohtaamista. Euroopassa on ollut aikanaan paljon poliittista terroria. Tämän terrorin kitkeminen on ollut helpompaa, koska näitä poliittisia aatteita ei nostettu jalustalle, vaan ne nähtiin niin vaarallisina ja inhimillisinä, kuin ne olivat. Sivistysvaltio ei nosta mitään aatejärjestelmää muiden yläpuolelle, vaan se kohtelee kansalaisia ja heidän aatteitaan yhdenvertaisesti. Keskustelua aiheesta voi käydä Uuden Suomen puheenvuorossa.